Osana tätä projektia FoRE/HOPE-tiimi kehitti maisteriohjelman nimeltä Rauhan, vastarinnan ja toivon yhtymäkohdat Tampereen rauhan- ja rauhantutkimuslaitoksessa (Tampereen yliopisto).
Luennoilla opiskelijat perehtyvät arkipäivän vastarinnan ja toivon teoreettiseen taustaan ja keskeisiin käsitteisiin, tutkien kunkin alueen keskeisiä teoreetikkoja ja tarkastellen heidän suhteitaan ja yhtymäkohtiaan. Kurssin tavoitteena on perehdyttää opiskelijat vastarinnan ja toivon kietoutumiseen arkielämässä keskittyen ”alhaalta” tulevaan valtadynamiikkaan ja arkipäivän interventioihin. Luokat tarjoavat näkemyksiä vastarinnan käsitteeseen, tunnistaen mukana olevat subjektit tai toimijat, heidän tavoitteensa, aikomuksensa, motivaationsa sekä käyttämänsä menetelmät tai teot.
Kurssi tarkastelee edelleen vastarinnan ja toivon monimutkaisuutta ja yhtymäkohtia arkielämässä. Tämän teoreettisen tarkastelun jälkeen huomio siirtyy opiskelija-ammattiin Tampereen yliopiston kampuksilla syksyllä 2023. Opiskelijat pohtivat tähän ammattiin liittyvien materiaalien pohjalta vastarinnan ja toivon yhtymäkohtia, jotka ilmenevät tämän väkivallattoman toiminnan kautta.
Tämän jälkeen kurssilla tutkitaan, miten vastarinta ja toivo ilmenevät, keskittyen erityisesti Iranin Woman-Life-Freedom -liikkeeseen. Opiskelijat tutkivat, miten vastarinta ilmenee luovien, dynaamisten ja erityisesti esteettisten ulottuvuuksien omaavien tekojen kautta. Tämän tapaustutkimuksen avulla opiskelijat ymmärtävät, miten iranilaiset naiset ovat muuttaneet näkymättömyytensä näkyviksi vastarinnan teoiksi julkisissa tiloissa. Keskusteluissa puretaan erilaisten vastarinnan muotojen merkityksiä ja narratiiveja sekä tutkitaan innovatiivisten vastarinnan ja toivon käytäntöjen potentiaalia käyttämällä erilaisia medioita, kuten taidetta ja digitaalisia alustoja.
Opiskelijoille esitellään sitten arkipäivän vastarinnan muotoja rodullistamisen, islamofobian ja muukalaisvihan kontekstissa suomalaisessa yhteiskunnassa. Helsingissä asuvien somalialaistaustaisten henkilöiden kanssa tehtyyn väitöskirjatutkimukseen perustuen keskustellaan siitä, miten arkipäiväiset kohtaamiset ja arkipäivän käytännöt voivat toimia vastarintana sortavia rakenteita vastaan. Luento tarkastelee suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsevia sorron ja väkivallan rakenteita, jotka liittyvät muukalaisvihaan ja rodullistamiseen, minkä jälkeen käydään perusteellinen keskustelu Suomen somaliyhteisöistä etnografisen aineiston avulla.
Tämän jälkeen kurssilla käsitellään taiteen käyttöä vastarinnan ja toivon ilmaisun välineenä. Taiteellisia ilmaisuja käsitellään keinoina torjua rajaväkivaltaa, edistää toivoa ja edistää arkipäivän rauhaa.
Viimeinen suomalaiseen yhteiskuntaan liittyvä esimerkki käsittelee länsiafrikkalaisia siirtolaisia. Kolonialismin, maantieteellisen sijainnin, aseellisten konfliktien, talouskriisien ja henkilökohtaisten tavoitteiden kaltaisten tekijöiden vuoksi Afrikasta Eurooppaan on virtannut jatkuvia muuttovirtoja. Luennot tutkivat ja pohtivat länsiafrikkalaisten siirtolaisten kokemuksia Suomessa ja tarkastelevat heidän muuttoaikeidensa ja -polkujensa – paremman elämän toivon – välisiä yhteyksiä sekä heidän Suomessa kohtaamiaan erilaisia haasteita ja vastarintaa.
Kurssilla tarkastellaan myös alkuperäiskansojen identiteetin, toimijuuden ja epistemologian asteittaista häviämistä palestiinalaisten kokemusten kontekstissa siirtomaavallan aikana. Kaksi pakollista luettavaa tarjoavat teoreettisen perustan palestiinalaisten vastarinnan ymmärtämiselle, erityisesti huumorin avulla. Aluksi keskusteluissa käsitellään palestiinalaisten kokemaa järjestelmällistä, hitaasti etenevää kansanmurhaa Britannian mandaatin jälkeen. Tämän jälkeen kurssilla tarkastellaan sionistisen siirtomaa-projektin toteuttamia päivittäisiä hävittämiskäytäntöjä ja huipentuu analyysiin siitä, miten palestiinalaiset hyödyntävät huumoria vastarinnan muotona.
Päätössessiossa, Teatteri vastarinnan ja toivon käytäntönä, tutkitaan teatterin potentiaalia keinona ilmaista vastarintaa ja edistää toivoa. Opiskelijat integroivat aiempien luentojen ja lukemisten oivalluksia kuvitellakseen potentiaalisia dramaturgioita, osallistuen fyysisesti ja kirjoittamisen kautta. Aktiviteetteihin kuuluu fyysisiä harjoituksia, improvisaatioita ja keskusteluja, joiden tarkoituksena on aktivoida emotionaalisia ja intuitiivisia kykyjä teatterinteossa. Aiempi kokemus teatterikäytännöistä ei ole välttämätöntä, ja osallistuminen ottaa huomioon kaikkien kyvyt ja tarpeet.
Kurssin päätteeksi opiskelijat esittelevät omia analyyttisiä tapauksiaan kahdessa seminaarissa tavoitteenaan integroida kaikki kurssin aikana hankittu yleinen tieto.
Kolonialismin, maantieteellisen sijainnin, aseellisten konfliktien, talouskriisien ja henkilökohtaisten tavoitteiden kaltaisten tekijöiden vuoksi Afrikasta Eurooppaan on jatkunut muuttoliike. Luennot tutkivat ja pohtivat länsiafrikkalaisten siirtolaisten kokemuksia Suomessa ja tarkastelevat heidän muuttoaikeidensa ja -polkujensa – paremman elämän toivon – välisiä yhteyksiä sekä heidän kohtaamiaan erilaisia haasteita ja vastarintaa Suomessa.
Kurssilla tarkastellaan myös alkuperäiskansojen identiteetin, toimijuuden ja epistemologian asteittaista häviämistä palestiinalaisten kokemusten kontekstissa siirtomaavallan aikana. Kaksi pakollista lukukappaletta tarjoavat teoreettisen perustan palestiinalaisten vastarinnan ymmärtämiselle, erityisesti huumorin avulla. Aluksi keskustelut käsittelevät palestiinalaisten systemaattista, hitaasti etenevää kansanmurhaa Britannian mandaatin jälkeen. Tämän jälkeen kurssilla tarkastellaan sionistisen siirtomaa-projektin toteuttamia päivittäisiä hävittämiskäytäntöjä ja huipentuu analyysiin siitä, miten palestiinalaiset hyödyntävät huumoria vastarinnan muotona.
Viimeinen sessio, Teatteri vastarinnan ja toivon käytäntönä, tutkii teatterin potentiaalia keinona ilmaista vastarintaa ja edistää toivoa. Opiskelijat integroivat aiempien luentojen ja lukemisten oivalluksia kuvitellakseen mahdollisia dramaturgioita, jotka osallistuvat fyysisesti ja kirjoittamisen kautta. Aktiviteetteihin kuuluu fyysisiä harjoituksia, improvisaatioita ja keskusteluja, joiden tarkoituksena on aktivoida emotionaalisia ja intuitiivisia kykyjä teatterin tekemisessä. Aiempi kokemus teatterikäytännöistä ei ole välttämätöntä, ja osallistuminen ottaa huomioon kaikkien kyvyt ja tarpeet.